Biologiset hoidot – paikallista hoitoa syöpäsoluihin

Biologisia lääkkeitä on kehitetty hoitamaan syöpää tavallisesti siellä, missä syöpäsoluja on. Ne vaikuttavat yleensä ainoastaan tiettyyn elimistön osaan tai rakenteeseen – suoraan sairauden ytimeen, syöpäkasvaimeen. Uudet biologiset lääkkeet parantavat myös lymfooman hoitotuloksia.

Tutkimus ja lääkekehitys ovat tuoneet biologiset hoidot lymfooman perinteisten hoitomuotojen rinnalle. Nimensä mukaisesti biologiset hoidot usein tehostavat tai palauttavat kehon luonnollisia suojautumiskeinoja. Tästä on apua taistelussa syöpää vastaan.

Biologiset syöpälääkkeet iskevät yleensä jotain tiettyä syöpäsolun toimintoa tai ainesosaa vastaan. Tämän ansiosta syöpäsolu ei voi enää jakaantua hallitsemattomasti, mikä voi johtaa sen kuolemaan.

Biologisten lääkkeiden etuna on myös, että ne ovat usein hyvin siedettyjä. Kuten kaikilla lääkkeillä, myös biologisilla lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia, mutta usein ne ovat lieviä esimerkiksi solunsalpaajahoitoon verrattuna. Biologiset lääkkeet vähentävät myös muiden hoitomuotojen haittavaikutuksia.

Vasta-aineisiin perustuvat hoidot lymfooman hoidossa

Vasta-aineet ovat nykyisin keskeisessä roolissa syöpien, myös lymfoomien, biologisissa hoidoissa. Syöpää vastaan kehitetyt vasta-aineet sitoutuvat syöpäsolujen pinnassa oleviin merkkiaineisiin eli antigeeneihin. Vasta-aine voi siis tunnistaa ja merkitsee syöpäsolun, mikä käynnistää solun tuhoutumisen immuunipuolustusjärjestelmän tai itsetuhon kautta.

Vasta-aineiden avulla on myös mahdollista kuljettaa syöpäsoluun syöpää tappavaa ainetta – solunsalpaajia tai säteileviä molekyylejä. Näin haitat terveisiin soluihin jäävät vähäisemmiksi.

Koska lymfoomiin lukeutuu hyvin erilaisia syöpäsairauksia, eri biologisilla lääkkeillä hoidetaan vain tiettyjä lymfooman tyyppejä.

  • Yleisimmin B-soluisen lymfooman hoidossa käytetään rituksimabi-nimistä vasta-ainetta.
  • Ibritumomabitiuksetaania käytetään B-soluisen non-Hodgkin-lymfooman hoidossa ns. radioimmunoterapiana.
  • Hodgkinin lymfooman ja systeemisen anaplastisen suurisoluisen lymfoomaan (sALCL) hoitoon sopii puolestaan vasta- ja lääkeaineen yhdistelmä brentuksimabivedotiini.

Rituksimabi:

  • vasta-aine, joka on tarkoitettu B-soluisen non-Hodgkin-lymfooman, kuten follikulaarisen lymfooman hoitoon ja ylläpitohoitoon sekä diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoitoon
  • tunnistaa lymfoomasolun pinnassa olevan CD20-antigeenin ja sitoutuu siihen, mikä käynnistää elimistön omat puolustusmekanismit ja syöpäsolun kuoleman
  • käytössä usein yhdessä solunsalpaajahoitojen kanssa
  • annostellaan tiputuksena tai ihonalaispistoksena

Tavallisia haittavaikutuksia ovat muun muassa bakteeri- tai virusinfektiot, keuhkoputkitulehdus, veren valkosolujen tai verihiutaleiden pieni määrä, turvotus, ihottuma, päänsärky, voimattomuus ja heikentynyt immuniteetti. Infuusion yhteydessä voi esiintyä kuumetta ja vilunväristyksiä ja vapinaa.

Ibritumomabitiuksetaani:

  • käytetään follikulaarisen B-solujen non-Hodgkin-lymfooman hoitoon
  • vasta-aine toimii kuljettimena, joka vie radioaktiivisen aineen lymfoomasoluun, minkä johdosta syöpäsolu tuhoutuu
  • annostellaan tiputuksena rituksimabi-ensihoidon jälkeen

Tavallisia haittavaikutuksia ovat muun muassa anemia, leukosytopenia ja neutropenia (valkosolujen alhainen määrä), trombosytopenia (verihiutaleiden alhainen määrä), voimattomuus, kuume, jäykkyys ja pahoinvointi.

Brentuksimabivedotiini:

  • uusiutuneen tai vaikeahoitoisen Hodgkinin lymfooman ja systeemisen anaplastisen suurisoluisen lymfoomaan (sALCL) hoitoon
  • solunsalpaajan ja CD30-pintamerkkiaineen vasta-aineen yhdistelmä
  • vasta-aine kuljettaa lääkeaineen CD30-positiivisiin syöpäsoluihin, minkä seurauksena syöpäsolut eivät enää jakaudu, mikä lopulta tappaa ne
  • annostellaan tiputuksena

Tavallisia haittavaikutuksia ovat muun muassa neuropatiaoireet, kuten käsien ja jalkojen puutuminen ja kihelmöinti sekä pahoinvointi, väsymys, ripuli, neutropenia (valkosolujen alhainen määrä), oksentelu, kuume ja infektiot.

Lymfooman interferonihoito

Interferonia voidaan käyttää joidenkin hidaskasvuisten lymfoomien ja ihon T-solulymfoomien hoidossa. Sen avulla pyritään tuhoamaan syöpäsoluja ja hidastamaan niiden lisääntymistä vaikuttamalla elimistön omaan puolustusmekanismiin.

Suomessa lymfoomien hoitoon käytettyjä interferoneja ovat interferoni alfa-2a ja interferoni alfa-2b. Interferonihoidossa käytetty lääke annetaan yleisimmin pistoksena ihon alle. Hoitojakso kestää tavallisesti kuukausia, jopa vuosia. Interferonia käytetään enää harvoin.

Interferonin haittavaikutuksien kirjo vaihtelee, mutta tyypillisiä ovat flunssan kaltaiset oireet ja kuume.

Tulevaisuuden syöpähoidot

Syöpien lääke- ja biologiset hoidot kehittyvät jatkuvasti. Edellä mainittujen lisäksi biologisiin syöpähoitoihin kuuluvat lisäksi

  • rokotteet, jotka monien muiden biologisten hoitojen tapaan perustuvat oman puolustusjärjestelmän käyttöön syöpäkasvaimen tuhoamiseksi
  • geenihoidot, joissa soluihin pyritään siirtämään geenejä, jotka esimerkiksi korjaavat tai tuhoavat syöpäsoluja tai säätelevät immuunijärjestelmää
  • antiangiogeneesihoidot, joilla pyritään estämään verisuonten kasvua ja sitä kautta kasvaimelle tärkeiden ravinteiden ja hapen saanti
  • immunologiset hoidot, kuten PD1-tarkistuskohdan estäjät, joilla elimistön omaa puolustuskykyä vahvistetaan.

Nämä hoitomuodot ovat pitkälti vielä kokeilu- ja kehitysasteella, mutta tulevaisuudessa niillä voi olla oma tärkeä roolinsa syöpien ehkäisyssä ja hoidossa.