Sädehoito parantaa paikallista syöpää

Solunsalpaajahoidon ja sädehoidon yhdistäminen on antanut hyviä hoitotuloksia paikallisesti rajoittuneen lymfooman hoidossa. Sädehoitoa saavat jossain vaiheessa Hodgkinin lymfoomaa sairastavista melkein kaikki ja non-Hodgkin-lymfoomaa sairastavistakin lähes puolet.

Sädehoidossa suurienergistä, ionisoivaa säteilyä kohdistetaan suoraan kasvaimeen tai etäpesäkkeisiin. Sitä voidaan antaa ulkoisesti sädehoitolaitteella tai sisäisesti viemällä säteilylähde kehon sisään esimerkiksi lääkkeen avulla. Sädehoito on täysin kivutonta. Vaurioita terveessä kudoksessa minimoidaan teknisin keinoin.

Sädehoito

  • tuhoaa syöpäsoluja ja kutistaa kasvaimia ja voi jopa parantaa ne kokonaan
  • lievittää oireita
  • estää syövän uusiutumista.

Sädehoitoa annetaan tavallisimmin viitenä päivänä viikossa 2–4 viikon ajan. Rauhallisissa lymfoomissa oireiden helpottamiseen voi riittää kaksi sädehoitokertaa.

Sädehoidon haittavaikutukset

Sädehoito kohdistuu nykyään entistä tarkemmin kasvaimeen, mikä on vähentänyt hoidon haittavaikutuksia. Niitä on kuitenkin yhä.

Haitalliset vaikutukset ilmenevät vain sillä kehon alueella ja niissä limakalvoissa, joihin sädehoito kohdistetaan. Suun ja nielun limakalvojen alueelle annettavan sädehoidon haittavaikutuksena voi aiheutua kipua ja vaikeuksia syömisessä. Vatsan ja lantion alueelle annettava sädehoito voi puolestaan aiheuttaa pahoinvointia ja ripulia sekä virtsarakon, peräsuolen ja peräaukon ärtyneisyyttä.

Tyypillinen haitta on myös ihon punoitus ja hilseily sädehoidon jälkeen. Sädehoito voi vaikuttaa luuytimeen ja vähentää tilapäisesti verisolujen tuotantoa. Tämä lisää alttiutta erilaisille tulehduksille.

Useimpia haittavaikutuksia voidaan nykyään tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa.