Mitä ovat lymfoomat?

Kun lymfooma koskettaa elämää oman tai läheisen diagnoosin kautta, mieli täyttyy kysymyksistä, epätietoisuudesta ja ehkäpä pelostakin. Monille sana lymfooma ei ensikuulemalta kerro vielä mitään. Kyse on syövästä, mutta minkälaisesta?

Lymfooman ymmärtää helpommin sen muiden nimitysten – imukudossyövän ja imusolmukesyövän – kautta. Lymfooma on syöpä, joka tavallisesti syntyy imukudoksessa tai siihen kuuluvissa imusolmukkeissa.

Imukudos haarautuu eri puolille elimistöä. Sillä on tärkeä tehtävä kehon puolustusjärjestelmässä. Imusoluja eli lymfosyyttejä sisältävä imukudos suojaa kehoa mikrobeja eli tavallisimmin bakteereja ja viruksia vastaan sekä muilta haitallisilta aineilta. Imukudokseen kuuluu 500–1000 imusolmuketta, joiden läpi virtaa imuneste.

Etenkin suurentunut imusolmuke voi tuntua ihon läpi pienenä pavunmuotoisena pattina. Alle 1 cm:n kokoiset imusolmukkeet ovat täysin normaaleja, ja niitä tuntuu usein varsinkin hoikilla ihmisillä.

Lymfooma iskee usein juuri imusolmukkeisiin ja suurentaa niitä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös esimerkiksi infektiot ja tulehdukset voivat paisuttaa imusolmukkeita väliaikaisesti. Tavallisimmin tällainen imusolmuke palaa ennalleen kolmen viikon kuluessa tulehduksen rauhoittumisesta. Infektion takia tulehtunut (reaktiivinen) imusolmuke on usein kumimainen ja aristava kokeiltaessa.

Tutustu tarkemmin lymfooman oireisiin.

Miten lymfooma saa alkunsa?

Lymfooma alkaa usein imusolmukkeista, mutta se voi syntyä myös muissa elimissä sijaitsevissa imukudoksissa. Näin lymfooma voi saada alkunsa melkein missä tahansa, esimerkiksi nielu- ja kitarisoissa, pernassa, kateenkorvassa, vatsalaukussa, suolistossa, ihossa, aivoissa tai luuytimessä.

Syöpä syntyy, kun imusolmukkeiden kautta kiertävien imusolujen tuotannossa tapahtuu virhe. Tämä johtaa epänormaalien solujen muodostumiseen ja jakaantumiseen. Imukudoksen terveet imusolut alkavatkin muuttua pahanlaatuisiksi.

Vaikka lymfoomia tutkitaan paljon ja hoidot kehittyvät, ei niiden aiheuttajaa vielä varmuudella tunneta. Kyse voi olla esimerkiksi virusinfektion tai jonkin bakteerin vaurioittamasta immuunijärjestelmästä. Lymfoomia ei nykytiedon mukaan voida estää.

Lymfoomien yleisyys ja jaottelu

Lymfoomat ovat maamme yleisimpiä syöpätauteja. Sairaudelle on kuitenkin vaikea määritellä yhtenäistä profiilia. Se voi kehittyä hitaasti ja huomaamatta tai joskus hyvinkin nopeasti. Lymfooman voi myös saada jo nuorella iällä tai vasta vanhempana.

Lymfoomat jaetaan perinteisesti kahteen pääryhmään:

  • Non-Hodgkin-lymfoomaan sairastuu vuosittain noin 1300 suomalaista. Miehillä non-Hodgkin-lymfooma on kuudenneksi yleisin syöpä (n. 700 vuosittain). Naisilla se on seitsemänneksi yleisin syöpä.
  • Hodgkinin lymfooma on selvästi harvinaisempi. Siihen sairastuu vuosittain noin 170 ihmistä.

Non-Hodgkin-lymfooman päätyypit jaetaan B-solulymfoomiin ja T-solulymfoomiin sen mukaan, minkä tyyppisestä imusolusta tauti on saanut alkunsa. B-solulymfoomat ovat selvästi T-solulymfoomia yleisempiä.

Lymfoomat jaotellaan myös sen perusteella, kuinka laajalle tauti on levinnyt. Levinneisyysluokkia on neljä:

  • Asteen I tauti on vain yhdellä imusolmukealueella.
  • Asteen II lymfooma on kahdessa eri paikassa, mutta samalla puolen palleaa.
  • Asteen III lymfoomaa todetaan molemmin puolin palleaa.
  • Asteen IV tauti on myös luuytimessä tai jossakin sisäelimessä.

Asteet III ja IV tarkoittavat levinnyttä tautia. Paranemisen ennuste on yleensä parempi, jos lymfooma on vain paikallisesti imusolmukkeissa.

Lue lisää lymfooman diagnosoinnista.