Lymfooman diagnoosi vaatii monivaiheista tutkimusta

Mahdollisen lymfooman selvittäminen alkaa tavallisimmin, kun ihminen tulee lääkäriin näyttämään imusolmukkeitaan, jotka ovat olleet pitkään suurentuneita. Lymfooma voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin monet muutkin sairaudet ja infektiot. Siksi diagnoosi ei synny hetkessä eikä ilman perusteellisia tutkimuksia.

Vastaanotolla lääkäri tutkii ensin potilaan fyysisesti. Hän kiinnittää erityistä huomiota imusolmukkeisiin sekä myös pernaan ja maksaan. Koska infektiot ovat laajentuneiden imusolmukkeiden yleisin syy, lääkäri etsii mahdollista tulehdusta ruumiinosista, jotka ovat lähellä suurentuneita imusolmukkeita.

Lymfooma ei useinkaan näy verikokeissa, mutta lääkäri voi myös määrätä niitä infektioiden ja muiden ongelmien selvittämiseksi.

Lymfooma voi alkaa myös syvällä vatsan alueella ja rintaontelossa olevista imusolmukkeista tai muiden elinten imukudoksesta. Tällöin suurentuneet imusolmukkeet voi havaita vain keuhkokuvan, ultraäänitutkimuksen, tietokonekerroskuvauksen tai magneettikuvauksen avulla.

Lopullinen diagnoosi edellyttää koepalaa

Jos lääkäri lopulta epäilee oireiden syyksi lymfoomaa, hän tavanomaisesti määrää koepalan otettavaksi poikkeavalta alueelta.

Koepala tai joskus luuydinnäyte vahvistaa lymfooman diagnoosin. Kudosnäyte otetaan sairastuneesta kohdasta, yleensä imusolmukkeesta. Tavallisesti lääkäri poistaa suurentuneen imusolmukkeen pienestä viillosta paikallispuudutuksessa. Jos näytettä tarvitaan vatsaontelon tai rintaontelon alueelta, suurentunut imusolmuke poistetaan avoleikkauksessa tai tähystysleikkauksessa.

Lymfoomiin erikoistunut patologi tutkii koepalan mikroskoopilla. Hän tarkastelee esimerkiksi solujen kokoa ja muotoa. Aina ei ensimmäinen koepala ole riittävä, ja joskus lymfooman ja sen tyypin varmistaminen vaatii vielä uutta koepalaa.

Diagnoosin jälkeen selvitetään vielä sairauden levinneisyyttä koko vartalon tietokonetomografian (TT-tutkimus) avulla. Hodgkinin lymfooman alkuvaiheen selvittelyinä suositetaan tehtäväksi myös PET-TT-tutkimus (positroniemissiotomografia), joka tarkentaa taudin levinneisyyttä. Useimmiten myös luuydinnäytteiden otto kuuluu lymfooman alkuvaiheen levinneisyysselvittelyihin.

Tutustu lymfooman hoitomuotoihin.