Non-Hodgkin-lymfooma – tavallisin imusolmukesyöpä

Noin yhdeksän kymmenestä lymfoomasta on non-Hodgkin-lymfoomia. Non-Hodgkin-lymfoomaan kuuluu kirjo erilaisia sairauksia – alatyyppejä. Oikean alatyypin tunnistaminen auttaa hoidon suunnittelussa ja räätälöinnissä. Yksittäiselle, harvinaisellekin alatyypille saattaa löytyä aivan yksilöllinen hoito tai lääke.

Non-Hodgkin-lymfoomaan sairastuu herkemmin vanhemmalla iällä. Sairastuneiden keski-ikä on noin 60 vuotta, ja iän myötä riski sairastua suurenee. Non-Hodgkin-lymfooma on miehillä hieman tavallisempi kuin naisilla.

Non-Hodgkin lymfoomat aiheutuvat yleisimmin epänormaaleista B-solulymfosyyteistä, harvemmin T-solulymfosyyteistä. Tarkkoja syitä non-Hodgkin-lymfooman puhkeamiseen ei tiedetä.

Kehittyvien hoitojen myötä non-Hodgkin-lymfoomaa sairastavien potilaiden ennuste paranee vuosi vuodelta. Yhä useammat sairastuneista, noin 45–75 prosenttia, paranevat non-Hodgkin-lymfoomasta kokonaan.

Non-Hodgkin-lymfooma voi olla hidas- tai nopeakasvuista

Non-Hodgkin-lymfoomat jaetaan karkeasti hidas- ja nopeakasvuisiin.

Hidaskasvuisia lymfoomia ovat esimerkiksi

  • follikulaarinen lymfooma
  • lymfosyyttinen lymfooma
  • marginaalivyöhykkeen lymfooma.

Hidaskasvuisia lymfoomia on vaikeampi parantaa pysyvästi, ja ne uusiutuvat herkemmin nopeakasvuisiin verrattuna. Silti niidenkin etenemistä pystytään usein hidastamaan. Paikallinen tauti voi parantua kokonaan.

Nopeakasvuiset lymfoomat ovat usein parannettavissa pysyvästi. Niihin kuuluvat esimerkiksi

  • Burkittin lymfooma
  • diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma, joka on yleisin non-Hodgkinin lymfooman alatyyppi.

Anaplastinen suurisoluinen lymfooma (ALCL) lukeutuu myös nopeakasvuiseen tyyppiin. ALCL on melko harvinainen non-Hodgkin-lymfooman alatyyppi, mutta suhteellisen yleinen T-solulymfoomien joukossa. ALCL jakautuu ihon anaplastiseen suurisoluiseen lymfoomaan sekä aggressiivisempaan systeemiseen anaplastiseen suurisoluiseen lymfoomaan (sALCL), jota esiintyy imusolmukkeissa ja sisäelimissä. ALCL voi olla myös harvinainen rintaimplanttien komplikaatio, joka paranee usein kirurgisella hoidolla eli implantin poistolla.